FAQ - Usein kysyttyä


Miksi näytteitä kerätään?

Nykykäsitys on, että diabetekseen sairastumiseen tarvitaan perinnöllisen alttiuden lisäksi jokin tai joitakin ympäristötekijöitä, jotka ovat yhteydessä autoimmuunitulehduksen käynnistymiseen ja etenemiseen. Näitä tekijöitä on todennäköisesti useita, ja ne voivat vaikuttaa yhdessä ja erikseen. Muut tekijät, kuten esimerkiksi vitamiinien saanti, ravitsemus ja henkinen tai ruumiillinen rasitus, saattavat muunnella niiden vaikutusta. Siksi on tärkeää tutkia yhtä aikaa monia erilaisia asioita, kuten ravitsemusta, hivenaineiden ja vitamiinien saantia ja infektioita.

Lapselta otetaan tietyin väliajoin talteen veri-, uloste- ja nenäeritenäytteitä, jotka säilytetään huolellisesti pakastimessa. Verinäytteistä tutkitaan joka kerta autovasta-aineet. Kun niitä ensimmäisen kerran ilmaantuu vereen, tiedämme että jotakin merkittävää on tapahtunut tämän näytteen ja sitä edeltävän näytteen ottamisen välillä. Voimme silloin etsiä kaikki näytteet ja tiedot, jotka lapselta on olemassa tältä ajanjaksolta ja tutkia niistä eri menetelmillä infektioiden aiheuttajia ja muita tekijöitä. Jos näistä tekijöistä jokin liittyy useilla lapsilla vasta-aineiden ilmaantumiseen, voidaan epäillä, että sillä on yhteys diabeteksen syntyyn.

 

Ravitsemuksen tutkiminen

Monella ruoka-aineella tai niiden aloittamisiällä on pienellä imeväisellä epäilty olevan yhteyttä diabeteksen syntyyn. On muun muassa esitetty, että varhainen lehmänmaidon aloittaminen tai liian vähäinen D-vitamiinin saanti altistaisivat diabeteksen kehittymiselle; on pohdittu myös äidin raskaudenaikaisen ravitsemuksen merkitystä. Näidenkin asioiden selvittämiseksi tarvitaan suurten joukkojen tarkkaa seurantatietoa.

Ravitsemuksen seurannassa työläät ruokapäiväkirjat ovat luonnollisesti avainasemassa; lisäksi esimerkiksi vitamiini- ja hivenainetasoja voidaan määrittää verinäytteistä.

Kynnen rakenteisiin kertyy myös hivenaineita: siitä tutkitaan esimerkiksi seleenin pitoisuutta. Seleeni toimii antioksidanttina, ja ajatellaan, että se saattaisi osallistua solujen suojelemiseen tulehdusreaktiossa.

Juomavesinäytteistä tutkitaan sinkin ja nitraattiyhdisteiden saantia. Sinkki on tärkeä elimistön puolustusreaktioissa. Jos jokin ravintoon liittyvä tekijä varmistuisi osalliseksi diabeteksen syntyyn, havainto vaikuttaisi ravitsemussuositusten muuttamisen kautta suoraan koko lapsiväestöön.


Verinäytteistä tehtävät tutkimukset

AUTOVASTA-AINEET

Beetasolujen rakenteita tai aineenvaihduntatuotteita kohtaan muodostuneet autovasta-aineet ovat toistaiseksi varhaisin viite siitä, että autoimmuunitapahtumat ovat käynnissä. Nämä vasta-aineet tutkitaan joka käyntikerralla otetuista verinäytteistä.

IMMUNOLOGISET TUTKIMUKSET

Saarekesolujen autoimmuunitulehdusta välittävät monimutkaiset immunologiset mekanismit, jotka perustuvat tulehdusvastetta säätelevien T- ja B-lymfosyyttisolujen aktivaatioon. Autoimmuunitaudeissa tämän mekanismin ajatellaan toimivan poikkeavasti, jolloin tulehdusreaktio kohdistuu elimistön omia rakenteita, tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavia haiman Langerhansin saarekkeiden beetasoluja kohtaan. Tämän immunologisen puolustusjärjestelmän häiriintymisen syitä yritetään selvittää tutkimalla tulehdussolujen välittäjäaineita ja käyttäytymistä. Tutkimalla verisolujen geenien luentaa saadaanmyös tietoa siitä, mitä valkuaisaineita ne tuottavat, mikä puolestaan kertoo niiden toiminnasta.

METABOLOMIIKKATUTKIMUKSET

Uusilla menetelmillä pystytään hyvin pienistä näytemääristä määrittämään yhdellä tutkimuksella hyvin suuri määrä erilaisia elimistön aineenvaihduntatuotteita, joiden avulla voidaan mm. saada viitteitä siitä, mitkä aineenvaihduntareitit ovat käytössä ja mitkä käyttämättöminä. Metabolomiikkatutkimukset voivat esimerkiksi osoittaa, miten elimistön toiminta muuttuu lapsen kasvaessa tai tyypin 1 diabeteksen johtavan tapahtumaketjun käynnistyessä. On mahdollista, että diabetekseen sairastuvilla lapsilla metabolomiikkalöydökset ovat poikkeavia jo ennen autovasta-aineiden ilmaantumista. Autoimmuunireaktion käynnistymisen yhteydessä saattaa samoin näkyä aineenvaihdunnan muutoksia, joita etsitään verinäytesarjoja tutkimalla. Tässäkin etsimme muutoksia, jotka ovat yhteisiä suurelle joukolle samassa tilanteessa olevilla lapsilla. Kun nämä mekanismit selviävät, päästään etsimään keinoja niihin vaikuttamiseksi ja diabeteksen ehkäisemiseksi.


Tällä hetkellä ensimmäinen varma merkki tyypin 1 diabeteksen syntyyn liittyvän autoimmuunireaktion käynnistymisestä on beetasoluihin kohdistuneiden autovasta-aineiden ilmaantuminen vereen. Yritämme metabolomiikkamenetelmillä etsiä vielä varhaisempia merkkiaineita. Mitä kapeammaksi saadaan se aikaikkuna, jonka sisällä tiedämme lapsen altistuneen haitalliselle ympäristötekijälle, sitä suurempi todennäköisyys on löytää se tai ne tuhansien muiden tekijöiden joukosta.


Miksi kerätään uloste- ja nenäeritenäytteet?

Lapset altistuvat jatkuvasti viruksille ja bakteereille, joista vain osa aiheuttaa ulospäin näkyviä infektio-oireita. Ne pystytään kuitenkin erilaisilla menetelmillä löytämään ulosteesta ja nenän limasta. Jos näiden satojen taudinaiheuttajienjoukosta löytyy jokin tekijä, joka tulee aina tai hyvin usein esiin näytteistä juuri ennen vasta-aineiden ilmaantumista, se saattaa olla osallisena diabetekseen johtavan tautiprosessin syntyyn. Jotta tähän asti päästäisiin, tarvitaan tuhansien lapsien pitkäaikaista säännöllistä seurantaa ja kymmeniä tuhansia analyysejä. Parhaassa tapauksessa tämän tien päässä voi olla esimerkiksi rokote, jolla diabeteksen kehittyminen voidaan estää. Toinen mahdollisuus on, että saamme selville jonkin yhteisen mekanismin, jolla monet eri taudinaiheuttajat voivat käynnistää diabetekseen johtavan autoimmuunireaktion, ja löydämme lääkkeen tai muita keinoja estämään taudin puhkeamista.


Säännölliset näytteiden keräykset näytepankkiin ovat todennäköisesti se menetelmä, jonka avulla vastaukset näihin kysymyksiin aikanaan saadaan. Samalla kertaa otetuista näytteistä voidaan tutkia mm. autovasta-aineita, tulehdusreaktion merkkiaineita, aineenvaihduntatuotteita uusilla metabolomiikkamenetelmillä sekä viruksia. Tarkka kirjanpito infektioiden oireista auttaa taudin keston ja vaikeuden arvioimisessa.

 

Miksi tuloksia saadaan odottaa niin kauan?

Tuloksia useimmista tutkimuksista joudumme valitettavasti vielä odottamaan pitkään monesta syystä.

  • Monissa herkissä laboratoriotutkimuksissa erilaiset määrityksiin liittyvät tekijät saattavat vaikuttaa tuloksiin, ja siksi yritetään kerätä mahdollisimman suuri määrä näytteitä tutkittavaksi samalla kertaa tällaisten erojen välttämiseksi. Näin saadaan mahdollisimman luotettavia tuloksia. Esimerkiksi TEDDY-tutkimuksen kynsi- ja juomavesinäytteiden tutkimuksia ei ole tämäntakia vielä edes aloitettu.
  • Jos jokin löydös on todella yhteydessä diabeteksen syntyyn, sen täytyy toistua riittävän suurella osalla niistä, jotka sairastuvat, eikä sitä toisaalta saisi esiintyä niillä, jotka eivät sairastu. Tämän takia tarvitaan suuri määrä tuloksia, jotta voidaan arvioida, onko jokin löydös totta vai vain tilastollista harhaa.
  • Osaa näytteistä säilytetään, koska koko ajan löytyy uusia mekanismeja, jotka voivat vaikuttaa myös autoimmuunireaktion käynnistymiseen ja kulkuun. Myös uusia menetelmiä kehitetään, niin että tautimekanismeja
    voidaan tutkia aikaisempaa paremmin. DIPP- ja TEDDY-tutkimuksissa kertynyttä ja kertyvää näytepankkia voidaan käyttää aiheuttajamekanismien nopeaan selvittämiseen ilman, että joka kerta uuden menetelmän löytyessä tarvitsee aloittaa vuosia vaativaa näytteiden keräystä.

Kun etsimme asioita, jotka vaikuttavat autoimmuunireaktion käynnistymiseen,
tutkimuksessa täytyy olla mukana riittävän monta lasta, joille on ilmaantunut autovastaaineita. Laskennallisesti tätä voisi kuvata seuraavasti:

TEDDY-lapset (riski sairastua diabetekseen 15 vuoden ikään mennessä noin 7%):

* 7 lasta sadasta sairastuu 15 vuodessa
* n. 14 lasta 200:sta sairastuu 15 vuodessa
* n. 1 lapsi 200:sta sairastuu joka vuosi 15 v ikään mennessä

Jotta löytyisi 100 lasta, joille on ilmaantunut autovasta-aineita, on seurattava:

* 20 000 lasta 1 vuoden ajan, tai
* 4 000 lasta 5 vuoden ajan, tai
* 2 000 lasta 10 vuoden ajan

* DIPP-tutkimuksessa suurimmalla osalla lapsista on pienempi sairastumisriski, eli tarvittavien tutkimuslasten lukumäärät on kerrottava kahdella.


Todellisuudessa autovasta-aineita ei ilmaannu aivan tasaisella nopeudella läpi lapsuusvuosien: niiden ilmaantuminen on nopeampaa varhaislapsuudessa. Aikataulu on siis hieman yllä olevaa laskelmaa nopeampi. Vaikka TEDDY-seurannassa on mukana jo n. 7 000 lasta eri puolilta maailmaa, tulosten saaminen kestää silti väistämättä vuosia.

 

Olemme muuttamassa toisella paikkakunnalle, voiko lapsemme silti osallistua tutkimukseen?

Tutkimusta ei tarvitse keskeyttää muuton takia. Mikäli matka uudelta kotipaikkakunnalta tutkimusyksikköön on epäkäytännöllisen pitkä, voidaan seuranta siirtää jompaankumpaan muusta kahdesta tutkimuskeskuksesta tai sopia verinäytteiden ottamisesta lähimmän terveyskeskuksen laboratoriossa.

 

Olemme jo mukana toisessa seurantatutkimuksessa. Onko näiden tutkimusten verinäytteet mahdollista ottaa samalla kertaa, jottei käyntikertoja tulisi niin paljon?

Useimmissa tapauksissa muihin yliopistosairaalan piirissä tapahtuviin tutkimuksiin liittyvien näytteiden otto on mahdollista toteuttaa DIPP/TEDDY-klinikalla tai sopia näihin tutkimuksiin liittyvien näytteiden ottamisesta muualla, kunhan asiasta neuvotellaan riittävän ajoissa.

 

Lapsellamme on vanhempi sisarus, jonka diabetesriskiä ei ole tutkittu. Onko hänelle mahdollista tehdä geenitesti?

DIPP- tai TEDDY-tutkimukseen osallistuvien lasten sisaruksilta voidaan tutkia tyypin 1 diabeteksen riskigeenit, mikäli sitä ei ole aikaisemmin tehty. He voivat myös osallistua DIPP-seurantaan, jos heidät todetaan riskigeenin kantajiksi. Sisarukset voivat käydä seurantakäynneillä yhdessä, vaikka he olisivatkin mukana eri tutkimuksissa.

 

Tekeekö verinäytteen otto kipeää?

Laboratoriossamme on käytössä puuduttava voide, jonka ansiosta näytteenotto on lähes kivutonta. Voidetta laitetaan molempiin kyynärtaipeisiin noin tuntia ennen näytteenottoa. Perhe saa tätä tarkoitusta varten tarvikkeet kotiin. Pienet lapset itkevät usein näytteenoton aikana, koska paikallaanolo ja kiinnipitäminen tuntuu heistä epämiellyttävältä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että näytteenotto itsessään tekisi kipeää.

Lisää tietoa ja video näytteenotosta löytyy Näytteenotto -osiosta.

 

Lapsellamme on todettu vasta-aineita, pitäisikö meidän rajoittaa hänen sokerin saantiaan?

Tällä hetkellä ei ole näyttöä siitä, että tyypin 1 diabeteksen puhkeamista pystyttäisiin estämään ruokavalio- tai elämäntapamuutoksin. Toisaalta vasta-ainepositiivisistakin lapsista vain pieni osa sairastuu diabetekseen. Vasta-ainepositiivisuus ei anna aihetta mihinkään elämäntapamuutoksiin.

 

Mikä on sokerirasituskoe ja miksi se tehdään?

DIPP- ja TEDDY-tutkimuksiin osallistuville lapsille tehdään sokerirasituskoe, mikäli heillä on todettu diabetekseen liittyviä vasta-aineita. Sokerirasituskokeella saadaan tietoa haiman kyvystä tuottaa insuliinia. Kokeessa annetaan lapselle sokeriliuosta joko juotavaksi (oraalinen sokerirasitus) tai suonensisäisesti (iv-sokerirasitus) ja häneltä otetaan verinäytteitä veren sokeri- ja insuliinipitoisuuden määritystä varten sekä ennen että jälkeen sokeriannoksen. Näytteiden ottoa varten lapsen käsivarteen voidaan asettaa muovinen kanyyli, jolloin lasta ei tarvitse pistää useita kertoja.